Formation Skydiving
FS, Formation Skydiving, RW, Relative Work, muodostelmahyppy, kuviohyppy, flätsi… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lajissa tehdään ennalta suunniteltuja muodostelmia vapaan pudotuksen aikana. Muodostelmat kootaan ottamalla kiinni toisten hyppääjien käsistä tai jaloista. Lentoasento on laskuvarjohyppäämisen perusasento, eli lennetään vatsallaan. Muodostelmien koko voi vaihdella kahdesta hyppääjästä useiden satojen hyppääjien kuvioihin.
FS on kaikkein suosituin laskuvarjourheilun lajeista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Se on myös osanottajamääriltään kaikkein suurin kilpailulaji.
Syitä suosioon on monia. Laji on helppo aloittaa, lajin perusteet opitaan jo hyppääjän peruskoulutuksen aikana, siinä pääsee nopeasti sille tasolle että voi kilpailla mielekkäästi, jokaisesta kerhosta löytyy lajin asiantuntemusta, ja joukkuelajina se on hyvin sosiaalinen. Kuitenkin laji tarjoaa haasteita vaikka koko elämän ajaksi.
Kilpailuissa joukkueen koko on määrätty. Virallisissa kisoissa on 4, 8 ja 16 hengen lajit.
Kilpailun joka kierrokselle arvotaan 5 tai 6 muodostelmaa siten, että joka kierroksella on eri muodostelmat ja yhtään muodostelmaa ei hypätä uudestaan. Yhdellä hypyllä tehdään sille kierroksella arvotut muodostelmat arvotussa järjestyksessä, ja sen jälkeen aletaan muodostelmien sarja uudestaan alusta. Jokaisesta oikein tehdystä muodostelmasta saa yhden pisteen. Parhaat joukkueet tekevät jopa yli 40 muodostelmaa 35 sekunnin aikana.
Lajissa kilpaillaan yleensä avoimessa sarjassa, mutta MM-tasolla on myös naisten sarja erikseen.
Freeflying
Freeflyingissä kilpaillaan kolmen hengen joukkueilla. Kaksi joukkueen jäsentä tekee vapaan pudotuksen aikana erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja, ja kolmas kuvaa suorituksen.
Lajissa pyritään tuomaan esille kaikkien joukkueen jäsenten mahdollisimman monipuolista lentotaitoa kaikissa ulottovuuksissa, ja kaikissa mahdollisissa asennoissa. Joukkueen jäsenten yhteispeli on erittäin tärkeää, koska nopeudet ja nopeuden vaihtelut ovat erittäin suuria, ja koko ajan pyritään pysymään lähellä toisiaan, ja myös ottamaan eri tavoilla kiinni toisesta hyppääjästä.
Kuvaaja on joukkueessa yhtä tärkeä jäsen kuin muutkin. Kuvaajan tavoitteena on pitää joukkue koko ajan ruudussa, ja näyttää jäsenet kulloinkin parhaasta mahdollisesta kuvakulmasta, edestä, sivulta, takaa, alta tai päältä. Ja koko ajan parhaalta mahdolliselta etäisyydeltä, sekä käyttäen tilaisuuden mukaan hyödyksi myös taustan, kuten pilvet, auringon ja alla leviävän maan pinnan. Kuvaajan osuus arvostellaan ja vaikuttaa lopputulokseen siinä kuin suorittajienkin.
Menestykseen kilpailuissa vaikuttaa erityisesti joukkueen jäsenten välinen hyvä yhteistyö, pysyminen lähekkäin ja samalla tasolla toisiinsa nähden, liikesarjojen vaikeus, ohjelman mielenkiintoisuus, jäsenten hyvä lentotaito ja kameratyö.
Lajissa hypätään 7 kierrosta, joista kierrokset 2 ja 5 ovat pakollisia kierroksia. Pakollisten kierrosten aikana joukkueen on suoritettava ennalta määrätyt liikesarjat, joiden järjestys arvotaan. Muut kierrokset ovat vapaita, eli niiden sisältö on täysin joukkueen itse päätettävissä.
Miehille ja naisille ei ole omia sarjojaan.
Vuodesta 2013 lajissa on SM-kisoissa myös aloittelijoille tarkoitettu Freeflying Intermediate -sarja, jossa hypyt ovat helpompia kuin avoimessa sarjassa.
Freestyle
Freestylessä kilpaillaan kahden hengen joukkueilla. Toinen joukkueen jäsen tekee vapaan pudotuksen aikana erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja, ja toinen joukkueen jäsen kuvaa suoritusta.
Lajia sanotaan usein ilmojen baletiksi, koska se on parhaimmillaan erittäin kaunista katsottavaa. Muita vertailukohtia voisi olla taitoluistelu tai voimistelu. Suorituksen aikana voidaan tehdä kaikenlaisia voltteja, kierteitä, piruetteja ym. muista lajeista tuttuja liikkeitä. Oman lisänsä lajiin tuo vapaa pudotus, joka vapauttaa maan pinnan rajoituksista, ja antaa mahdollisuuden liikkua todella aidosti kolmessa ulottuvuudessa. Toisaalta voimakas ilmavirta, ja suuret yhtäkkiset putoamisnopeuden vaihtelut lisäävät huomattavasti lajin vaikeutta.
Kuvaaja on joukkueessa yhtä tärkeä jäsen kuin liikkeitä suorittava hyppääjä. Kuvaajan tavoitteena on pitää joukkuetoveri koko ajan ruudussa, ja näyttää hänet kulloinkin parhaasta mahdollisesta kuvakulmasta, edestä, sivulta, takaa, alta tai päältä. Ja koko ajan parhaalta mahdolliselta etäisyydeltä, sekä käyttäen tilaisuuden mukaan hyödyksi myös taustan, kuten pilvet, auringon ja alla leviävän maan pinnan. Kuvaajan osuus arvostellaan ja vaikuttaa lopputulokseen siinä kuin suorittajankin.
Menestykseen kilpailuissa vaikuttaa liikkeiden ja liikesarjojen vaikeus, ohjelman sommittelu ja suorittaminen, taiteellinen vaikutelma, kameratyö ja joukkueen jäsenten välinen hyvä yhteistyö.
Lajissa hypätään 7 kierrosta, joista kierrokset 2 ja 5 ovat pakollisia kierroksia. Pakollisten kierrosten aikana joukkueen on suoritettava ennalta määrätyt liikesarjat, joiden järjestys arvotaan. Muut kierrokset ovat vapaita, eli niiden sisältö on täysin joukkueen itse päätettävissä.
Freestylessä hypätään 2009 alkaen vain yhdessä sarjassa, kun aikaisemmin oli miesten ja naisten sarja erikseen. Joukkueessa saattoi silti olla yksi kumpaakin sukupuolta, sarja määräytyi sillä perusteella, kumpaa sukupuolta esiintyjä edustaa.
Tarkkuus
Tarkkuushyppy on laskuvarjourheilun vanhin kilpailumuoto . Siinä pyritään laskeutumaan mahdollisimman lähellä maalia. Nykyisin maalin koko on halkaisijaltaan vain 2 senttimetriä. Tulostakaan ei enää mitata kuin 15 sentin etäisyydelle maalista. Kaikki alastulot sitä kauemmas antavat tulokseksi 16 senttiä.
Tarkkuus on toiseksi suosituin kilpailumuoto, ja mielenkiintoinen myös yleisön kannalta. Useimmissa muissa lajeissa suoritus tapahtuu yli kilometrin korkeudessa, ja sen näkee parhaiten videosta jälkeenpäin, mutta tarkkuudessa yleisö pääsee katsomaan suoritusta parinkymmenen metrin päästä livenä.
Tarkkuus on yksilölaji, vaikka siinäkin kilpaillaan joukkuemitaleista. Joukkueen tulos kuitenkin koostuu sen jäsenten yksilösuorituksista. Lajissa on miesten ja naisten sarja erikseen, ja myös juniorikisoja järjestetään.
Yleismestaruus
Taitohyppy ja tarkkuushyppy muodostavat yhdessä ns. konventionaaliset lajit. Konventionaalisten lajien kisoissa kilpaillaan myös yleismestaruudesta. Se tarkoittaa että taitohypyn ja tarkkuuden sijoitukset lasketaan yhteen, ja parhaiten molemmissa yhteensä menestynyt voittaa.
Vertical Formation Skydiving
VFS eli Vertical Formation Skydiving, toiselta nimeltään VRW eli Vertical Relative Work on laskuvarjourheilun uusimpia lajeja . Se on saanut alkunsa 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa. Vuoden 2008 alussa IPC otti lajin ohjelmaansa osana FS-lajiryhmää.
Laji on yhdistelmä kuviohypystä (FS) ja Freeflyingista. Samoin kuin kuviohypyssä, joukkue koostuu neljästä hyppääjästä ja kuvaajasta, jotka tekevät ennalta määrättyjä kuvioita hypyn aikana. Tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman monta kuviota 35 sekunnin aikana. Yhdestä oikein suoritetusta kuviosta saa yhden pisteen.
Freeflyingia laji muistuttaa siinä, että FS:stä poiketen liikutaan kaikissa mahdollisissa lentoasennoissa . Riippuen tehtävästä kuviosta lennetään joko pää alaspäin, normaalissa pystyasennossa pää ylöspäin, istuvassa asennossa, vatsallaan tai erilaisina yhdistelminä ja välimuotoina näistä kaikista.
Laji vaatii paljon hyppykokemusta ja harjoittelua kaikilta joukkeen jäseniltä, kuvaaja mukaanlukien, ennen kuin se alkaa sujua kunnolla. On mielenkiintoista seurata, saavuttaako laji suosiota tulevaisuudessa.
Suomessa lajia hypättiin ensimmäistä kertaa loppukesällä 2006, jolloin ryhmä freeflying-hyppääjiä keräsi joukkueen ja osallistui Malmilla Helsingissä hypäten kilpailuun, jonka muut joukkueet hyppäsivät eri paikoissa Yhdysvalloissa. Joukkueiden tulokset lähetettiin sähköpostilla kilpailun järjestäjälle. Tulosluettelossa joukkue oli odotetusti loppupäässä, mutta lajin pää saatiin kuitenkin Suomessa avattua.
Vuodesta 2013 alkaen laji on myös SM-kisoissa virallisena kilpailulajina.
Wingsuit
Wingsuit -sarjan kilpailut on jaettu kahteen lajiin – Performance Flying ja Acrobatic Flying.
Performance Flying -lajissa on kolme osalajia: pituus, nopeus ja aika. Jokaisessa lajissa tulokset mitataan 1000 m vertikaalin ikkunan sisällä (3000 m – 2000 m korkeudella). Pituudessa tarkoitus on lentää mahdollisimman pitkälle suorassa linjassa. Parhaat tulokset ovat 5 kilometrin luokassa. Nopeudessa ideana on liitää mahdollisimman nopeasti horisontaalisesti maahan nähden. Tässä osalajissa lennetään yli 300 km/h. Aika-osalajissa hyppääjän on tarkoitus lentää mahdollisimman kauan. Parhaat hyppääjät osaavat pysyä ikkunassa yli 100 sekuntia.
Acrobatic Flying -joukkue koostuu kolmesta hyppääjästä – kaksi hyppääjä tekee erilaisiä muodostelmia ja kolmas toimii kuvaajana. Joukkueella on uloshypyn jälkeen noin minuutin verran aikaa suorittaa sekä pakollisia (tuomarit päättää mitkä) että vapaaehtoisia (hyppääjät päättävät itse) liikesarjoja. Kilpailut koostuvat 7 erästä – 4 pakollista ja 3 vapaaehtoista. Tuomarit antavat hyppääjille jokaisesta erästä pistemäärän kuvatun videon perusteella. Tuomarit ottavat huomioon tyylin, suunnitelman (vapaaehtoisissa rundeissa), otteiden määrän (pakollisissa rundeissa) ja kuvaamisen laadun.
CF 2-way sekvenssi (Canopy Formation, Kupumuodostelma)
2-way sekvenssissä joukkueeseen kuuluu kolme hyppääjää. Kaksi heistä tekee ennalta arvottuja muodostelmia kolmannen kuvatessa suorituksen videolle. Hyppääjät toistavat arvottua viiden muodostelman sarjaa mahdollisimman monta kertaa 60 sekunnin työskentelyajan kuluessa. Sarja arvotaan ennakkoon jokaiselle kierrokselle. Tuomarit antavat pisteen jokaisesta oikein työskentelyajan sisällä tehdystä muodostelmasta pisteen ja pisteet lasketaan yhteen. Kilpailuissa hypätään kahdeksan kierrosta 2 150 metrin korkeudesta.
Canopy Piloting
Canopy Piloting on yksi laskuvarjourheilun lajeista jossa suoritukset tehdään varjon varassa. Laskuvarjo avataan melkein heti uloshypyn jälkeen. Sen jälkeen kerätään varjon varassa mahdollisimman kova vauhti jonka jäkeen liidetään maanpinnan lähellä. Kilpailussa on seuraavat lajit: pituus, nopeus ja aluetarkkuus. Jokaisessa lajissa täytyy ensin lentää vesialueella sijaitsevasta lähtöportista ja sen jälkeen pysyä ensimmäiset 50-70 metriä (osalajista rippuen) alle puolentoista metrin korkeudella maanpinnasta.
Pituudessa pitää ottaa vesikosketus ennen lähtöporttia, minkä jälkeen liidetään mahdollisimman pitkälle ennen ensimmäistä maakosketusta. Parhaat hyppääjät lentävät yli 150 metriä. Nopeudessa lennetään mahdollisimman nopeasti 70 metrisen kaartuvan radan läpi siten, että jokin hyppääjän osa pysyy koko ajan alle puolentoista metrin korkeudella. Maailmanennätys on noin 2 sekuntia ja keskinopeus noin 130 km/h. Aluetarkkuus koostuu kahdessta osasta. Ensin hyppääjä saa pisteitä jokaisesta portista jonka kohdalla hyppääjän jalka viistää veden pintaa (max 50 pistettä). Sen jälkeen hyppäjä laskeutuu radalle jossa on merkitty alueita, joihin laskeutumisesta saa eri pistemääriä (toiset max 50p).
Vuonna 2018 kilpailtiin myös virallisesti ensimmäistä kertaa freestyle-lajissa. Tässä tarkoitus on tehdä erilaisia liikkeitä varjon varassa, pitäen koko tempun aikana kontaktia veteen.
Speed Skydiving
Speed skydiving on uusimpia kilpailulajeja. Nimi voidaan kääntää vaikkapa nopeushypyksi. Siinä tavoite on yksinkertainen: saavuttaa mahdollisimman suuri nopeus vapaapudotuksen aikana. Tulos saadaan suurimmasta, vähintään kolme sekuntia kestävästä keskinopeudesta. Suorituksen tulee tapahtua 4000 ja 1700 metrin välillä.
Tällä hetkellä nopeimmat hyppääjät pystyvät putoamaan yli 500 kilometrin tuntinopeudella.Lajin teki mahdolliseksi mikroprosessoripohjaisten korkeusmittarien käyttöönotto laskuvarjourheilussa. Niiden avulla pystyttiin mittaamaan ihmisen putoamisnopeus riittävän luotettavasti kilpailemista varten. Nykyään nopeuden mittaaminen tapahtuu GPS:n avulla.