Kilpailu › Kilpailulajit

Formation Skydiving

Kuviohypyissä (Formation Skydiving, FS) hyppääjät tekevät muodostelmia vapaapudotuksessa ottamalla otteita toisista hyppääjistä. Kuviohyppy on oivallista harjoitusta, kun halutaan oppia lentämään vapaapudotuksessa sekä hallitsemaan omaa vartaloa ja ilmavirtaa. Kuviohyppy tarjoaa kuitenkin erinomaisia haasteita kokeneemmillekin hyppääjille.

Kilpailuissa kuviohyppyä hypätään sekä 4 että 8 hyppääjän joukkueissa. Joukkueeseen kuuluu lisäksi kuvaaja, jonka tehtävä on videoida joukkueen suoritus tuomarien arvostelua varten. Lisäksi esimerkiksi eri hyppytapahtumissa hypätään isoja kuvia, joissa mukana saattaa olla kymmeniä hyppääjiä – ennätyksissä jopa satoja.

Kilpailuissa joukkueen koko on määrätty. Virallisissa kisoissa on 4, 8 ja 16 hengen lajit.

Kilpailun joka kierrokselle arvotaan 5 tai 6 muodostelmaa siten, että joka kierroksella on eri muodostelmat ja yhtään muodostelmaa ei hypätä uudestaan. Yhdellä hypyllä tehdään sille kierroksella arvotut muodostelmat arvotussa järjestyksessä, ja sen jälkeen aletaan muodostelmien sarja uudestaan alusta. Jokaisesta oikein tehdystä muodostelmasta saa yhden pisteen. Parhaat joukkueet tekevät jopa yli 40 muodostelmaa 35 sekunnin aikana.

SM-kisoissa myös aloittelijoille tarkoitettu Intermediate -sarja, jossa hypyt ovat helpompia kuin avoimessa sarjassa.

Lajissa kilpaillaan yleensä avoimessa sarjassa, mutta MM-tasolla on myös naisten sarja erikseen.

Freeflying

Freeflyingissa on tavoitteena lentää mahdollisimman monipuolisesti kaikissa mahdollisissa lento- asennoissa. Freeflyingin perusasentoja ovat pää alaspäin lentäminen (head-down), istualtaan lentäminen (head-up) sekä liukuminen (tracking). Toisin kuin kuviohyppäämisessä, jossa kuviot tehdään pääosin tasossa, freeflyingissa lennetään kolmiulotteisesti. Nimensä mukaisesti kyse on vapaasta lentämisestä, joten vain mielikuvitus on rajana hyppyjä suunniteltaessa.

Kilpailuissa freeflyingia hypätään kolmen hengen joukkueilla, joissa yksi hyppääjä kuvaa kahden muun suorituksia osallistuen samalla myös itse suorituksiin. Hypyllä hyppääjät ottavat erilaisia otteita toisistaan ja lentelevät erilaisia kuvioita toisiinsa nähden.

Menestykseen kilpailuissa vaikuttaa erityisesti joukkueen jäsenten välinen hyvä yhteistyö, pysyminen lähekkäin ja samalla tasolla toisiinsa nähden, liikesarjojen vaikeus, ohjelman mielenkiintoisuus, jäsenten hyvä lentotaito ja kameratyö.

Lajissa hypätään 7 kierrosta, joista kierrokset 2 ja 5 ovat pakollisia kierroksia. Pakollisten kierrosten aikana joukkueen on suoritettava ennalta määrätyt liikesarjat, joiden järjestys arvotaan. Muut kierrokset ovat vapaita, eli niiden sisältö on täysin joukkueen itse päätettävissä.

Miehille ja naisille ei ole omia sarjojaan.

Vuodesta 2013 lajissa on SM-kisoissa myös aloittelijoille tarkoitettu Freeflying Intermediate -sarja, jossa hypyt ovat helpompia kuin avoimessa sarjassa.

Freestyle

Freestyle on vapaapudotuslaji, jossa tehdään erilaisista lentoasennoista, pyörähdyksistä ja asentojen muutoksista koostuvia liikesarjoja. Monet liikkeet on lainattu suoraan uimahypyistä, tanssista tai voimisteluliikkeistä, ja niihin on lisätty vapaapudotuksen mukanaan tuomia uusia elementtejä.

Kilpailuissa freestyleä hypätään kahden hengen joukkueissa, joissa toinen hyppääjä kuvaa freestylehyppääjän suorituksen. Suorituksessa arvosteltavia ominaisuuksia ovat ohjelman taiteellisuus, vaikeus, liikkeiden puhtaus ja kuvaajan työskentely.

Miehille ja naisille ei ole omia sarjojaan.

Taitohyppy

Taitohypyssä pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti sarja, joka muodostuu neljästä 360 asteen käännöksestä ja kahdesta takavoltista. Hyppy kuvataan maasta, ja taitohyppysarjan tekemiseen kuluneeseen aikaan lisätään virhesekunteja sen mukaan, kuinka paljon vajaiksi käännökset ja takavoltit jäävät. Taitohyppy hypätään 2200 metrin korkeudesta. Hypyn alussa hyppääjät pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman suuren alkuvauhdin taitohyppysarjaa varten. Vauhti saavutetaan yleensä pää alaspäin tapahtuvan pystysyöksyn avulla. Jotkut taitohyppäävät käyttävät jopa nopeuslaskupukujen tapaisia kumipukuja maksiminopeuden hakemiseen.

Suomessa taitohyppyssä ei enää viime vuosina ole kilpailtu SM-tasolla.

Tarkkuushyppy

Tarkkuushyppy on taitohypyn ohella vanhimpia laskuvarjourheilun muotoja. Tarkkuushypyssä hyppääjä pyrkii laskeutumaan maaliin, jonka halkaisija on vain 2 cm. Varjon avauksen jälkeen hyppääjien täytyy arvioida tarkasti vallitsevat tuulet, jotta he pystyisivät laskeutumaan haluttuun maaliin. Viimeiset metrit hyppääjä lähestyy maalia suoraan yläpuolelta ja pyrkii asettamaan jalkansa tarkasti maalin keskelle.

Tulokset mitataan 15 senttimetriin asti. Kaikki sitä huonommat antavat tulokseksi 16 senttiä. Arvokilpailuissa käytetyt varjot ovat nimenomaan tarkkuushyppyyn suunniteltuja ja eroavat muista niin suurelta kooltaan kuin siipiprofiililtaan ja lento-ominaisuuksiltaankin. Lajia voi silti harrastaa jopa hyvin tuloksin lähes millä varjolla tahansa. Se voi olla myös hyvää harjoitusta oman varjon ominaisuuksien oppimiseksi.

Tarkkuus on yksilölaji, vaikka siinäkin kilpaillaan joukkuemitaleista. Joukkueen tulos kuitenkin koostuu sen jäsenten yksilösuorituksista. Lajissa on miesten ja naisten sarja erikseen, ja myös juniorikisoja järjestetään.

Yleismestaruus

Taito- ja tarkkuushyppyä yhdessä kutsutaan konventionaalisiksi lajeiksi. Usein taito- ja tarkkuushyppy kulkevat käsi kädessä, ja kilpailuihin tähtäävä hyppääjä harjoittelee molempia lajeja. Kilpailuissa jaetaan myös yleismestaruusmitalit, jonka tulokset lasketaan konventionaalisten lajien sijoitusten mukaan.

Vertical Formation Skydiving

VFS (Vertical Formation Skydiving) on tavallaan yhdistelmä kuviohypystä (FS) ja freeflyingista. Samoin kuin kuviohypyssä, joukkue koostuu neljästä hyppääjästä ja kuvaajasta, jotka tekevät ennalta määrättyjä muodostelmia hypyn aikana. Kilpailuissa pisteet lasketaan samoin kuin kuviohypyissä.

Freeflyingia laji muistuttaa siinä, että vatsallaan lennettävästä FS:stä poiketen siinä liikutaan kaikissa mahdollisissa lentoasennoissa. Riippuen tehtävästä muodostelmasta lennetään joko pää alaspäin, normaalissa pystyasennossa pää ylöspäin, istuvassa asennossa, vatsallaan tai erilaisina yhdistelminä ja välimuotoina näistä kaikista.

Suomessa lajia hypättiin ensimmäistä kertaa loppukesällä 2006, jolloin ryhmä freeflying-hyppääjiä keräsi joukkueen ja osallistui Malmilla Helsingissä hypäten kilpailuun, jonka muut joukkueet hyppäsivät eri paikoissa Yhdysvalloissa. Joukkueiden tulokset lähetettiin sähköpostilla kilpailun järjestäjälle. Tulosluettelossa joukkue oli odotetusti loppupäässä, mutta lajin pää saatiin kuitenkin Suomessa avattua.

Vuodesta 2013 alkaen laji on ollut myös SM-kisoissa virallisena kilpailulajina.

Liitohyppääminen (Wingsuit)

Liitohyppäämiseen (Wingsuit, WS) käytetään liitopukua, jonka avulla hyppääjät pystyvät yli kaksinkertaistamaan vapaapudotusajan sekä lentämään vapaapudotuksen aikana pitkiäkin matkoja. Hyvä liitohyppääjä pystyy lentämään 3 kilometrin vapaapudotuksen aikana 7–8 kilometrin vaakamatkan ja saavuttamaan yli 200 km/h vaakanopeuden.

Liitohyppääminen on uusin laskuvarjohyppäämisen kilpailulaji. Tämä laji on saanut suosiota 2000-luvulla ja tarjoaa erilaisen haasteen ja kokemuksen verrattuna perinteiseen laskuvarjohyppäämiseen. Liitohyppäämisessä kilpaillaan kahdessa eri lajissa. Acrobatic on 3 hengen joukkuelaji, jossa arvosteluperusteina ovat joukkueen lentotaidot, ohjelman näyttävyys ja kameratyö. Yksi joukkueen jäsen kuvaa kahden muun suorituksen. Performance taas on yksilölaji, jossa pisteet tulevat kolmelta erilaiselta hypyltä: pisin aika, pisin matka ja suurin nopeus 3 ja 2 kilometrin välissä. Tulokset saadaan GPS-pohjaisen lennontallennuslaitteen datasta.

Liitopuvulla lentäminen vaikuttaa huomattavasti vapaapudotusnopeuteen ja vaatii hyvää kehon- hallintaa vapaapudotuksen aikana. Liitohyppäämisen aloittaminen Suomessa vaatii vähintään A-lisenssin, hyppykokemuksen mukaisen liitopuvun ja koulutuksen sekä lajioppaassa määritellyt vähimmäistaidot.

Kupukuviohyppääminen

Kupukuviohyppäämisessä (Canopy Formation, CF, entinen CRW) hyppääjät muodostavat kuvioita avattujen laskuvarjojen varassa ottamalla otteita toisten hyppääjien punoksista. Lajin harrastamiseen on kehitetty aivan omanlaisia laskuvarjoja, jotka pysyvät hyvin lentokunnossa eri tilanteissa. Kupuja on myös vahvistettu ja niiden avausjärjestelmä on erilainen kuin laskuvarjoissa yleensä.

Kupukuviohypyissä on kaksi kilpailulajia: sekvenssi ja rotaatio. Sekvenssissä hyppääjät telakoituvat sekä päällekkäin että rinnakkain ja pyrkivät tekemään ennalta arvottuja muodostelmia. Rotaatiossa kaikki hyppääjät telakoituvat päällekkäin, jonka jälkeen aina tornin ylin hyppääjä kiertää alimmaksi. Kupukuvioissa kilpaillaan sekä 2- että 4-miehisin joukkuein. Hypyt arvostellaan hyppyjoukkueeseen kuuluvan kuvaajan nauhoituksen perusteella.

2-way sekvenssissä joukkueeseen kuuluu kolme hyppääjää. Kaksi heistä tekee ennalta arvottuja muodostelmia kolmannen kuvatessa suorituksen videolle. Hyppääjät toistavat arvottua viiden muodostelman sarjaa mahdollisimman monta kertaa 60 sekunnin työskentelyajan kuluessa. Sarja arvotaan ennakkoon jokaiselle kierrokselle. Tuomarit antavat pisteen jokaisesta oikein työskentelyajan sisällä tehdystä muodostelmasta pisteen ja pisteet lasketaan yhteen. Kilpailuissa hypätään kahdeksan kierrosta 2 150 metrin korkeudesta.

Canopy Piloting

Canopy piloting (CP) eli kotoisammin swooppaaminen on yksi vauhdikkaimmista laskuvarjourheilun lajeista. Kilpailulajit ovat pituus, aluetarkkuus ja nopeus. Lisäksi kilpaillaan freestylessä.

Swooppaamisessa hyppääjä pyrkii saavuttamaan kuvullaan mahdollisimman pitkän ja tarkan loppuliidon, joka tapahtuu aivan maan pinnassa. Swooppi aloitetaan vauhdinotolla, jossa hyppääjä kääntää varjonsa syöksyyn. Syöksy oikaistaan sopivasti ennen maata, jotta saavutetaan optimaalinen nopeus swooppiin. Hyppääjät voivat saavuttaa jopa yli 100 km/h vauhdin.

Swooppaaminen on varsin vaativa laskuvarjourheilun laji. Canopy pilotingissa suoritukset tapahtuvat aivan katsojien silmien edessä, joten yleisön on helppo seurata lajin tapahtumia.

Speed Skydiving

Speed skydiving on suhteellisen uusi laskuvarjohyppäämisen kilpailulaji, joka kehitettiin 1990-luvun lopulla. Nimi voidaan kääntää vaikkapa nopeushypyksi. Siinä tavoite on yksinkertainen: saavuttaa mahdollisimman suuri nopeus vapaa- pudotuksen aikana. Tulos saadaan suurimmasta, vähintään kolme sekuntia kestävästä keskinopeudesta. Suorituksen tulee tapahtua 4000 ja 1700 metrin välillä.

Tällä hetkellä nopeimmat hyppääjät pystyvät putoamaan yli 500 kilometrin tuntinopeudella. Lajin teki mahdolliseksi mikroprosessoripohjaisten korkeusmittarien käyttöönotto laskuvarjourheilussa. Niiden avulla pystyttiin mittaamaan ihmisen putoamisnopeus riittävän luotettavasti kilpailemista varten. Nykyään nopeuden mittaaminen tapahtuu GPS:n avulla.

Tunnelilajit

Tunnelilentämisessä SM-kilpailuja on järjestetty joitakin vuosia. Siinä kilpaillaan Freestylessä yksinään, Freeflyingissä 2 hengen joukkueena ja FS- sekä VFS-lajissa 4 hengen joukkueena. Nämä lajit ovat pohjimmiltaan samoja, joissa kilpaillaan laskuvarjohypyissä. Näiden hyppylajien harjoittelu tapahtuu nykyisin suureksi osaksi tunnelissa, joten samat joukkueet kilpailevat usein sekä tunnelissa että taivaalla.

Lisäksi tunnelissa kilpaillaan Dynamicissa joko 2 tai 4 hengen joukkueina. Dynamic on laji, jota ei voida taivaalla harrastaa, vaan se on puhdas tunnelikilpailumuoto.